Tekstikehys: Steinerpedagogiikka pohjautuu  ihmisen fyysisen, sielullisen ja henkisen kehittymisen ymmärtämiseen ja         huomioonottamiseen. Kaikella opetuksella            pyritään auttamaan ja tukemaan lapsen   kulloistakin                    kehitysvaihetta.             Kehitysvaiheet      jaetaan seitsenvuotis-kausiin, joilla kaikilla on oma tunnuslauseensa.

STEINERPEDAGOGIIKKA

 

"Maailma on hyvä"

Kuvaa ensimmäistä 7‑vuotiskautta. Lapsi elää täysin ympäristönsä vaikutteissa. Jo tällöin muodostuu pohja sille, millaisena lapsi tulee maailman kokemaan ja minkälaisia askelia hänen on kehityksessään mahdollista ottaa. Ennen kouluikää lapsen tulee saada kokea maailma kokonaisvaltaisesti hyvänä, jotta hän ei joudu pettymään odotuksissaan ympäristönsä ja etenkään hänelle tärkeiden ihmisten suhteen. Tässä vaiheessa on tärkeää, että lapsi ei kokisi suuria elämänmuutoksia tai saisi vaikutteita mistään asiasta, mikä voisi traumatisoida lapsen mieltä. Vuorovaikutuksen opettelu alkaa jo ennen puheen oppimista. Siksi sisäistä pahan olontunnetta onkin myöhemmin niin vaikea pukea sanoiksi. Lapsi rakentaa nyt myös suhdetta maailmaan ja sen        lainalaisuuksiin. Tämä tapahtuu ympäristön ja sen toimintojen leikinomaisella matkimisella sekä oman kehon hallinnan oppimisella. Mitä enemmän lapsi saa juosta, hyppiä, kiipeillä, pyöriä, kieriä, tanssia jne, sitä enemmän hän voi oppia hallitsemaan itseään. Oikein vaalittuna on taitavalla ja monipuolisella liikunnallisuudella mahdollisuus kääntyä sisäiseksi liikkeeksi; tunteeksi ja liikkuvaksi ajatteluksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

"Maailma on kaunis"

kuvaa toista 7‑vuotiskautta. Lapsella herää tarve ymmärtää maailmaa uudella tavalla. Toki matkimiskyky, liikkumisen tarve ja hyvyyden kokemisen halu jatkuvat yhä. Niitä voidaan käyttää apuna kouluopetuksen alkaessa. Nyt voimakas ulkoinen liike astuu askeleen sisäänpäin. Siitä tulee sielullinen liike. Lapsi kokee maailman ja sen lainalaisuuden sielullisuudellaan tunteella punniten. Taiteellisuus muotoaa ja jalostaa tätä sisäistä sielullista liikettä.

Kun lapsi oppii näkemään ja kokemaan värien, muotojen, äänien, liikkeiden jne laadut ja lainalaisuudet, pystyy hän sisäisesti kokien punnitsemaan ja hahmottamaan asioita ja ympäristöä. Tällöin lapsi tuntee ja voi osata kuvailla tunteensa. Suuria kuvia maailmasta, sen totuuksista, oikeasta moraalista ja lainalaisuuksista sisältävät sadut, legendat ja kansojen myytit.  Näiden kertominen ja lapsen taiteellisuuden kehittäminen  antavat  suuren  kuva-aarteiston elävän ajattelun pohjaksi. Kun abstraktiot, kuten kirjaimet ja numerot, sekä varsinkin niiden todellisuus eli äänteet ja luvut puetaan taiteellisesti oikeisiin ja tosiin vertauskuviin, tulevat ne lapselle käsitettäviksi ja hahmotettaviksi.

"Maailma on tosi"

kuvaa kolmatta 7‑vuotiskautta. Nyt nuoruusiässä lapsuuden liike alkaa olla todellista sisäistä liikettä eli ajattelua. Nuorella on tarve kokea ja ymmärtää ajatuksellaan, että se mitä hän maailmassa kohtaa, on totta. Onkin tärkeää, että ne kuvat ja vertauskuvat, joita ensimmäisinä kouluvuosina käytetään, ovat niin totuudenmukaisia, että nuori voi tässä varsinaisen ajattelun kehityksen iässä tukeutua niihin. Syy-seurausajattelun kehittymisen myötä täytyy nuoren antaa tarkastella asioita monipuolisesti johtamatta häntä enää auktoritaarisesti.        Näin hänelle annetaan mahdollisuus luoda oma yksilöllinen kuva maailmasta ja harjoitella vapaata ja johdonmukaista ajattelua.

 Itsenäistyessään nuori on valmis rakentamaan liikkuvaa, elävää ja selkeää ajattelua käyttämällä niitä työkaluja, joita hän on saanut kuvallisen, taiteellisen ja käytännöllisen opetuksen avulla. Näiden peruspilareiden varaan on steinerpedagoginen opetussuunnitelma rakennettu. Kasvattajan on asetettava itselleen koko ajan kysymyksiä: mitä, miten ja milloin. Silloin opetettava aineisto pysyy elävänä,         mielenkiintoisena, kasvua tukevana ja lasta puhuttelevana ja lapsi saa vastauksia ikäkaudelle ominaisiin kysymyksiinsä.